Hiutale toisensa jälkeen laskeutui
hänen lämpöiselle kuonolleen ja suli. Hän tavoitti niitä käpäläänsä
ihaillakseen niitä hetken. Hän katsoi ylöspäin ja näki niiden leijuvan
kasvojaan kohti. Niitä tuli yhä enemmän, pehmeinä ja kevyinä kuin
untuvat. Näinkö se käykin, mietti Muumipeikko. Ja minä kun luulin,
että lumi kasvaa alhaalta ylöspäin.
Tove Jansson
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti